Tässä halkileikkauskuvassa on puinen, läpi tuulettuva mehiläispesä. Pohjan päällä on kaksi sikiöosastoa, sulkuristikko ja yksi hunajaosasto. Sulkuristikko estää emoa eli mehiläispesän kuningatarta nousemasta hunajaosastoon munimaan. Mehiläiset pääsevät lentämään hunajaosastoon sulkuristikon lentoaukosta.
Pesä on läpituulettuva. Pesään virtaa raikasta ilmaa alhaalta lentoaukosta. Kostea ilma pääsee poistumaan pesästä vanerikattoon tehdyn reiän kautta.
Kyseessä on nykyaikainen latomapesä, johon lisätään ja poistetaan osastoja tilatarpeen mukaan. Suomessa käytetään Farrar- ja Langstroth-osastoja, joissa ei ole muuta eroa kuin korkeus. Farrar on matalampi ja Langstroth korkeampi osasto.
Talvella mehiläispesässä on yksi tai useampi osasto mehiläisten määrän mukaan. On tärkeää huolehtia riittävästä tuuletuksesta, jotta kosteus pääsee poistumaan pesästä. Raitista ilmaa tulee lentoaukosta ja kosteus poistuu välikaton kautta.
Välikaton tulee olla hengittävää materiaalia, esimerkiksi kuvassa näkyvä 25 mm runkoleijonalevy on hyväksi havaittu. Välikaton yläpuolella pitää olla reilu tuuletusrako. Läpituulettuvan pesän kattoon ei saa laittaa styroxia, finnfoamia tai muuta niiden kaltaista muovia, sillä liian tiivis tai märkä pesä ei selviä talvesta.
Hiiret, myyrät ja päästäiset voivat tuhota koko pesän. Sen estämiseksi lentoaukkoon tulee laittaa heti talviruokinnan jälkeen hiirenestin. Muuten lentoaukko täysin auki.
Laita pesän eteen suojalevy niin, että lumi ei tuki lentoaukkoa. Tarvittaessa pesä on suojattava myös tikoilta ja tiaisilta.